Kirjoittajakutsu 2019: TYÖ JA JÄRKI

Toim. FT Ilpo Halonen, Dosentti Pia Houni, Dosentti Mikko Jakonen, Dosentti Arto Mutanen Kirjan käsikirjoitukselle etsitään kaupallinen kustantaja.

Työelämän muutospuheet eivät ole kenellekään meistä enää uutinen. Ne ovat osa arkeamme. Muutospuheesta on tullut vakiintunutta, toistuvaa (fraaserausta) ja työelämän rakenteeseen kiinteästi kuuluvaa. Muutospuheet ovat synnyttäneet uusia ammattinimikkeitä kuten muutosjohtajat. Työelämän moninaisista liikkeistä kirjoitetaan paljon ja tutkimustietoa aiheesta on saatavissa. Muutokset kytketään laajoihin globaalisiin mittakaavoihin ja toisaalta yksilötason haasteisiin esimerkiksi työidentiteetin jatkuvuuteen. Yhä useammin työn arjessa ihmiset etsivät järkeä niihin toimiin, joiden keskellä he ovat. Tämänpäiväinen työelämä ei anna työntekijälle samanlaista turvallisuuden tunnetta, jonka (vakituinen) työpaikka tarjosi edellisille sukupolville. Yhä useammin työn jatkuvuus riippuu työntekijästä riippumattomista sattumanvaraisista tekijöistä.

Työn muutospuheissa on useita näkökulmia, joiden kautta aihetta voi tarkastella. Työurien muutoksiin liittyy katkoksia ja epävarmuutta. Työelämässä menestymisen logiikka on muuntunut aiempaan nähden. Tutkinnot tai ahkeruus ja luotettavuus eivät takaa työn jatkuvuutta eikä työuralla etenemistä. Työ ei enää sijoitu työpaikkaan, vaan työtä tehdään mitä erilaisimmissa paikoissa, kuten erilaisissa monitoimitoimistotiloissa, kahviloissa, lentokentillä, yhteisöllisissä työtiloissa jne. Työyhteisö voi vaihtua, pysyä lähes tuntemattomana tai muodostuavain pienestä joukosta lähityötovereita. Organisaatioiden rakenne- ja johtajamuutokset ovat niin nopeatempoisia, ettei monet työntekijät ennätä oppimaan työpaikkansa rakennekaaviota, ennen kuin se jälleen uudistuu. Uudistusvaiheet ovat suuremmalla todennäköisyydellä pysyvämpiä kuin stabiilit organisaation vaiheet.  

On selvää, että yksi suurimmista muutoksista liittyy työn substanssien muutokseen. Monet voivat luoda työnsä kokonaan itse, kuten uudet ammattiryhmät ovat tehneet (tubettajat, bloggaajat jne.). Digitalisaation myötä monet älypalvelut ovat korvanneet ihmisen tehtävät, kuten myös teknologian uudet mahdollisuudet (esim. robotiikka). Mitä työllä oikeastaan tarkoitetaan nykyisin tai tulevaisuudessa? Millaista työtä on enää järkevää tehdä?

Erityisen merkittävää työn muutospuheissa ja käytännöissä on moraalis-eettisten arvojen rapautuminen. Jatkuvuuden ja yksilöllisen elämän arvokkuus on väistynyt taloudellisen ajattelun tieltä. Työntekijän arvo on korkea niin kauan kuin hänen hyötynsä ja tuottavuutensa on selkeästi osoitettavissa. Kun tämä näkymä käy epäselväksi, ei millään eettisellä perustelulla ole merkitystä työntekijän poistamiseksi työpaikastaan. Myös työpaikkojen rekrytointi perustuu enemmän toivottujen tulosten saavuttamiseen kuin oikeudenmukaiseen pätevyyskäsittelyyn. Useat tämänkaltaiset esimerkit ovat tuttuja. Millaiseen järkeen näissä tilanteissa voi luottaa? Vai onko niissä mitään muuta järkeä kuin toimijan itselleen oikeuttama järjellisyys?

Kutsumme tähän julkaisuun rohkeita avauksia artikkeleiksi ja puheenvuoroiksi. Toivomme teksteiltä

kriittisiä, luovia ja monenlaisia näkökulmia aihepiiriin.

Julkaisussa noudatetaan refereekäytäntöä.

Lähetä lyhyt (noin puoli liuskaa) abstraktiehdotus 30.9. mennessä pia.houni@tuni.fi

Artikkeleiden ja puheenvuorojen määräaika on 31.1.2020.